Fysioterapia

Opiskelin lääkintävoimistelijaksi Lappeenrannan sairaanhoito-oppilaitoksessa 1977 - 79. Erikoistumisen suoritin Helsingin IV sairaanhoito-oppilaitoksessa 1986 - 87 pääaineena neurologia ja sivuaineena ortopedia. Nykyinen ammattinimike on fysioterapeutti.

Olen koko työurani työskennellyt neurologisten asiakkaiden parissa ja muutamaa vuotta lukuun ottamatta eri-ikäisten vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä parissa. Kansainvälistä kokemusta hain Sveitsistä 1980 - 83 työskentelemällä ensin vuoden meidän aluesairaaloitamme vastaavassa Kreisspitaalissa. Sen jälkeen siirryin erityiskouluun fysioterapeutiksi. Yhteistyö oli tiivistä erityisopettajien ja meidän terapeuttien kesken. Sveitsissä asuessa innostuin laskettelusta ja toimin yli kymmenen vuotta Sveitsiläisen vammaisurheiluliiton liikuntavammaisten lasten ja nuorten leirillä vammaislaskettelun ohjaajana. Matkustin vielä takaisin Suomeen muutettuanikin vuosittain helmikuussa leirille. Oli todella mukavaa nähdä miten lapset ja nuoret edistyvät. Ja osallistuipa muutama oppilaistamme myös paraolympialaisiin.

Suomeen palattuani tein sijaisuuksia TYKS:ssa fysioterapia osastolla lastenklinikan puolella, ennen kuin sain erikoislääkintävoimistelijan viran. Koska olin Sveitsissä asuessani suorittanut Bern:ssa NDT (Neuro Developmental Treatment) kurssin, tein työurani neurologisten lasten osastolla sekä keskolassa.

Syksyllä 1989 päätin pitkään asiaa mietittyäni siirtyä ammatinharjoittajaksi. Vielä alku vuodesta olin virkavapaalla omasta erikoislääkintävoimistelijan virastani tehden sijaisuutta mm. apulaisosastonhoitajana Helsingissä Lastenlinnan sairaalassa.
Muutto pääkaupunkiseudulle ei silloin turkulaistyttöä houkutellut joten palasin takaisin "kotiin".

Fysioterapeuttina nyt

Tällä hetkellä työssäni suurin yksittäinen asiakasryhmä on eri-ikäiset CP-vammaiset lapset ja nuoret. Mutta teen myös työtä aivan pienten vastasyntyneidenkin kanssa, silloin on yleensä kyseessä epäily mahdollisesta kehityshäiriöstä tai - viiveestä, varsinaista diagnoosia ei ole pystytty varmentamaan. Oli lapsen tai nuoren diagnoosi mikä tahansa tavoitteena on aina kokonaisvaltainen lapsen tai nuoren kuntoutus, joka auttaa perhettä arjessa selviytymisestä.

Fysioterapia on lääkinnällinen kuntoutusmuoto jolla pyritään liikkumis- ja toimintakyvyn lisääntymiseen ja/tai ylläpysymiseen. Lasten fysioterapian lähtökohtana on aina lapsen ja hänen perheensä elämäntilanne ja voimavarat. Aikuisfysioterapiasta lasten fysioterapeutin työ poikkeaa useimmiten siinä, että fysioterapian tavoitteena ei ole menetettyjen taitojen palauttaminen vaan uuden taidon oppiminen.

Riippumatta siitä missä kehitys vaiheessa lapsi tai nuori on vammautunut on tunnettava lasten psykomotorinen liikkumisen kehitys ja toisaalta on omattava kykyä visioda lapsen tulevaa kehitystä. Lapsi on aina osa perhettä ja fysioterapia toteutetaan perhekeskeisesti - myös vanhempien sitoutuminen terapiaan on ensiarvoisen tärkeää.

Yhteistyö fysioterapiassa

Lasten ja nuorten fysioterapiassa yhteistyön merkitys ja vuorovaikutus eri tahojen kanssa korostuu. Päiväkoti- ja koulukäyntejä tekevänä fysioterapeuttina moniammatillinen (eri terapeutit, terveydenhuolto, koulutoimi, sosiaalitoimi, avustajat jne) yhteistyön tulee olla saumatonta ja sujuvaa ja se on tullut tutuksi useiden vuosien aikana. Fysioterapiaprosessiin kuuluu myös muiden yhteistyöryhmien ohjaus ja informointi sekä auttaa yhdessä järjestämään lapsen toimintaympäristöä lapsen kehitystä tukevaksi.

| Suomen Fysioterapeutit | | Suomen CP-Terapiayhdistys | | Papunet | | Sensorisen Integraation Terapianyhditys |